Enoch Ferngren ja William Kopitke hyväksyivät ensin puhallusmuovausprosessin. Prosessin periaate johtuu lasituotteiden puhaltamisesta. Vuonna 1938 Ferngren ja Kopitke rakensivat pullonpuhdistuslaitteen ja myivät sen Hartford Empireen. Tämä on kaupallisen puhallusmenetelmän alku. 1840-luvulla muovituotteiden lajike ja määrä oli hyvin vähäistä, joten puhallusmuovausprosessi kehittyi hyvin myöhään. Tuotevalikoiman ja tuottavuuden kasvaessa puhallusmenetelmällä tuotetut muovituotteet ovat yhä nopeampia. Yhdysvaltojen virvoitusjuomateollisuudessa muoviastioiden määrä on kasvanut vuodesta 01 1977 10 miljardiin vuonna 1999.
Blow-muovausprosessi toisen maailmansodan aikana aloitettiin pienitiheyksisten polyetyleenipullojen valmistus. Loppuvuodesta 50, kun syntyi suuritiheyksistä polyetyleeniä ja puhallusmuovauskoneen kehittämistä, puhallusmuovaustekniikkaa on käytetty laajalti. Onton säiliön tilavuus voi saavuttaa tuhansia litroja, ja tietynlaista tuotantoa on ohjannut tietokoneella. Sopivia muovien puhallusmuovaukseen ovat polyeteeni, polyvinyylikloridi, polypropyleeni, polyesteri jne. Tyhjiä säiliöitä käytetään laajalti teollisissa pakkaussäiliöissä.
Parisonin tuotantomenetelmän mukaan puhallusmuovaus voidaan jakaa ekstruusiopuhallusmuovaukseen ja injektointipuhallusmuovaukseen, sillä uudella kehityksellä on monikerroksinen puhallusmuovaus ja venytyspuhallusmuovaus.
Ekstruusioprosessi on muovinen alkuperäisen jälkeen ruuviekstruusiolla puristustuotimen pään puristamiseksi ja sitten seuraavalla muotilla ja puristetulla kaasulla tuotteen muodostumisen saavuttamiseksi.
Ekstruusiopuhallusmuovaus Prosessi koostuu viidestä vaiheesta: 1 muovi on plastisen alkion raaka-aineiden jälkeen; 2. muotin sulkemisen avulla, jotta osa alkioista leikattiin ja alkio leikattiin; 3. Muotin ontelon täyttäminen kaasulla alkion muodostamiseksi ja jäähdyttämiseksi; 4, avaa muotti, irrota säiliön muovaus; 5. Leikkaa reunan reuna saadaksesi valmiin tuotteen.
